Olemme saaneet erinomaista palautetta niin nuorilta itseltään kuin nuorten kanssa toimivilta ammattilaisiltakin. Opettajat ja sosiaalityöntekijät ovat kertoneet usean nuoren maininneen toimintamme eheyttävänä kokemuksena, sellaisena, joka antaa heille syyn nousta aamuisin ylös ja paikan, jossa he voivat tavata ystäviään ymmärtäväisten aikuisten valvonnan alaisina. Moni on kertonut kokevansa olonsa turvalliseksi You`re a gift -nuorisotiloissamme. Lisäksi nuoret ovat kertoneet, että on ollut hyvä, kun on löytynyt edes joku puolueeton aikuinen, jonka kanssa on voinut jutella hengellisistä asioista sekä siitä miltä tuntuu, kun perheen ja yhteiskunnan normit eroavat toisistaan joskus suurestikin. Nuoret ovat kokeneet helpottavaksi sen, ettei You`re a gift –nuorisotilan ohjaaja ole varsinaisesti ottanut lainkaan kantaa nuoren pohdintoihin eikä ole painostanut nuorta suuntaan tai toiseen, vaan on antanut nuorelle tilaa tehdä omat päätöksensä. Nuoret ovat myös kokeneet tulleensa hyväksytyiksi You`re a gift –nuorisotiloillamme juuri sellaisina kuin he ovat – omina itsenään tarvitsematta esittää yhtään mitään. You`re a gift –nuorisotiloillamme käy sekä erittäin uskonnollisia nuoria että täysin maallistuneita nuoria, mutta toimintamme pääajatuksena on, ettei toisten uskonnollisuutta saa arvostella – siitä saa toki keskustella, mutta siitä ei saa ketään haukkua tai kiusata. Nuorisotiloillamme ei ole tapahtunut ainuttakaan väkivaltaista yhteenottoa, vaikka keskustelu on käynyt välillä kiivaanakin. Koemme, että tämä osoittaa erityisen hyvin sen, kuinka hyvin olemme onnistuneet luomaan väkivallattoman keskustelulle avoimen foorumin.
Mohamedin tarina
Annamme nyt 16-vuotiaan Mohamedin (nimi muutettu) kertoa tarinansa:
Olen kotoisin Somaliasta. Muutin Suomeen 5-vuotiaana. Jo lapsena koin, etten oikein kuulunut mihinkään. Vanhempani toisaalta kaipasivat takaisin kotiin Somaliaan ja toisaalta olivat kiitollisia siitä, että olivat päässeet Suomeen turvaan – maahan, jossa ei ollut sotaa. Kotona itkettiin paljon ja me lapset jäimme vähän kuin sivuosaan. Tuntui vaikealta, kun kotimaassamme hyvin pärjänneet vanhempani olivatkin yhtäkkiä vieraassa maassa vieraan kielen keskellä täysin avuttomia. Pelkkä kaupassakäynti tuotti vaikeuksia ja vanhemmat pelkäsivät usein, olivatko vahingossa ostaneet alkoholia tai sianlihaa sisältäviä tuotteita kaupasta. Pikkuhiljaa vanhemmat alkoivat kuitenkin luoda siteitä toisiin maassa asuviin somalialaisiin, joilta he saivat tukea ja apua. Vaikka suuri joukko suomalaisia sosiaalityöntekijöitä auttoi meitä, tuntui että tämä toisilta somalialaisilta saatu tuki oli kuitenkin se kaikista tärkein tukipilari. Isä alkoi viettää paljon aikaa moskeijalla ja hänestä tuli jopa uskonnollisempi kuin mitä hän oli ollut kotimaassaan. Usko oli isän tärkein tukipilari.
Aloitin vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa päiväkodin pian maahantulomme jälkeen. Alku oli vaikeaa, koska en ymmärtänyt lainkaan suomea. Kaikki olivat periaatteessa kilttejä eikä minua kiusattu, mutta en myöskään päässyt leikkiin mukaan, koska en osannut suomea. Leikimme siis kahdestaan pikkuveljeni kanssa päivästä toiseen.
Koulussa jouduin rajun koulukiusauksen kohteeksi, joka jatkui aina yläasteelle asti. Kärsin myös oppimisvaikeuksista, joita vanhempani pitivät tyhmyytenä ja laiskuutena, mutta joihin koulussa yritettiin puuttua erityisopetuksen keinoin. Peruskoulun päättötodistukseni oli kuitenkin niin kehno, etten päässyt haluamaani jatko-opiskelupaikkaan. Kun päivisin ei ollut mielekästä tekemistä ja kun koin valtavia ristiriitoja kodin ja yhteiskunnan asettamien odotusten välillä, ajauduin huonoon seuraan. Aloin varastella, polttaa tupakkaa ja juoda. Olin tuuliajolla ja eräs sosiaalityöntekijä ehdotti jo, että minut otettaisiin huostaan. Äiti alkoi taas itkeä päivittäin. Onneksi eräs sosiaalityöntekijä keksi ehdottaa, että voisin osallistua juuri avatun Helsingin You`re a gift –nuorisotilan toimintaan. Jos osallistuisin toimintaan päivittäin ja lopettaisin kaikenlaisen rötöstelyn, voitaisiin huostaanotto ainakin toistaiseksi unohtaa. Tämä oli pelastukseni!
Tutustuin nuorisotilassa ensimmäisenä somalitaustaiseen Abdiin, joka sai minut käsittämään, etten voisi jatkaa nykyistä elämäntapaani; tuhoaisin siten sekä itseni että perheeni. Koko You`re a gift –nuorisotilan henkilökunnan hyväksyvä suhtautuminen minuun tuntui hyvältä. Sain puhua nuorisotilassa tunteistani ja siitä, että uskon kyllä Jumalaan, mutta etten voi puhua uskostani kenenkään kanssa, koska suomalaiset nuoret pitäisivät minua ihan outona.Tästä alkoi eheytymiseni. Käyn nuorisotilalla edelleen päivittäin. Lisäksi nuorisotilan ohjaaja auttoi minua hankkimaan oppisopimuspaikan automekaanikkona. Pääsin sittenkin opiskelemaan unelma-ammattiani. Elämä hymyilee!